 |
| Rock'n'roll! |
Piti katsoa kahdesti kun huomasin Satakunnan kansan kannessa
mainoksen. Elävä suomalaisen rockin legenda Remu toisi orkesterinsa Porin
kirjurinluotoon. Tämä oli nähtävä.
Hurriganes on minulle yksi rakkaimmista ensimmäisistä
lempiyhtyeistäni. Kuudennella luokalla kun rock vei minut viimeistään kokonaan
mennessään, löysin Youtubesta Get onin, Roadrunnerin ja muut klassikot.
Oleesani seiskalla elokuviin tuli yhtyeestä kertova leffa Ganes, joka siivitti
fanituksen uudelle tasolle. Isän vinyylejä tuli kuunneltua aika ajoin ja nytkin
pitää vähän levysoittimella fiilistellä musiikkia, jota en koskaan uskonut
kuulevani livenä.
Jytäkansan keski-ikä on useaa kymmentä omaa ikääni
korkeampi. Eturiviin pääsee hyvin, vaikka keikkaan on vain kymmenen minuuttia
aikaa. Kävijöitä varten on päälavan eteen tuotu monta riviä penkkejä. Kokoonpano
astelee lavalle aplodien saattelemana ja alkaa veivata Roadrunnerin alkutahteja. Revittelyn aikana rumpuihin kapuaa itse
Remu Aaltonen, jonka yleisö ottaa lämpimästi vastaan. Intro venyy vähän
pitkäksi, kun Remulla kestää hetken päästä biisiin mukaan. Tämä ei haittaa ja
meno yltyy. Remu antaa biisin aikana ohjeita bänditovereilleen, jotta soundi
saadaan sopivaksi. Kappaleen lopussa Remun ensimmäiset sanat mikrofoniin ovat:
- Miksaaja herää! Missä kaiku?! Ja tästähän festarikansa syttyy.
Rock-veteraanilla on asenne kohdallaan.
 |
| Leikittelin kuvanmuokkauksella |
Bändi tiputtelee klassikoita tasaiseen tahtiin toinen
toisensa perään, joiden välissä ei kuulla löpinöitä. Ehdimme kuulla siis hyvän
kattauksen Hurriganesin tuotantoa; It
Ain't What You Do, Bourbon Street,
My Only One sekä monta muuta. Loppuun
tietysti soitetaan Get on, joka
lähtee hitaasti käyntiin loppua kohden villisti kiihtyen. Kitaralla taituroi Antti Rautajoki kuin Albert Järvinen konsanaan
ja lopussa kitaristi intoutuu vielä huikeaan revittelyyn. Kitarassa ja
taustalaulussa komppaa tarkasti Nipa
Niilola, bassossa Jaska Ylä-Rautio
ja rumpuja takoo Popedastakin tuttu Arska
Rautajoki.
 |
| Helmi-kissa haluaa ulos |
Konsertti oli upea kokemus. Siinä on jotain haiketa
symboliikkaa, kun keikan jälkeen huonosti kepin kanssa kulkeva rock-legenda
kävelee talutettuna verhojen taakse. Remu kiittää, vilkaisee hymyillen yleisöön
ja poistuu. Katsojat jäävät hurraamaan, mutta Hurriganesin miehet palaavat
lavalle enää vain purkamaan kamojaan.
Kotiin pyöräillessäni taivas aukeaa ja vettä ropisee
niskaan. Onneksi pilvet odottivat sen verran, että keikan aikana katsojat
pysyivät kuivina. Kaapin perältä kaivettu reikäinen bändipaita kastuu elokuun
illassa, kun päässä soi aito rock’n’roll.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti