Muuten olen sitä mieltä - Vilin makasiini: heinäkuuta 2017

Preivii-Yyteri –retkeilyreitti tarjoaa kulkijalleen kansallispuiston kauniita maisemia, runsaan lintulajiston ja upeita hiekkadyynejä.

Olen paljasjalkainen meri-porilainen ja kollannut läpi tienoon kaikki polut ja tiet jalkaisin, fillarilla, mopolla sekä autolla. Tämä juttusarja kertoo Yyterinniemen kohteista, joihin haluan innostaa niin läheltä kuin kaukaa tulevia retkeilemään, seikkailemaan ja nauttimaan luonnosta

Luontoreitti on merkattu punaisin ja hiihtoreitti sinisin salmiakkikuvioin.

27.7.2017

Kello ei ole vielä kymmentäkään kun sotken Tunturillani Leveäkarin p-paikalle. Aamupäivän aurinko paistaa kirkkaasti ja elohopea kapuaa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. En ole varsinaisesti läkähdyttävien hellekelien ylin ystävä, mutta saa sitä vähän paistellakin. Retki on mukava aloittaa kauniissa säässä.

Ja yhtä nopeasti kuin retki alkoi saa se myös uuden käänteen. Parkkipaikalta löytyy kyltti ”Leveäkarin lintutornin portaikkoa uusitaan. Torni on suljettu”. Tämä hieman potuttaa, sillä Leveäkarin tornista avautuvat reitin korkeimmat ja parhaat näkymät jäävät tällä kertaa näkemättä. Toisaalta on hieno juttu, että paikkoja huolletaan ja ylläpidetään.

Tunturi on luotettava menopeli

Reitti alkaa Preiviikinlahden rannalta suurten rantaniittyjen reunalta, joiden takaa pilkottaa meri. Niityllä laiduntaa ylämaankarjaa, mutta nyt sarvipäät ovat jossain kauempana. Viime kerralla tästä kulkiessani minua toljotti parisenkymmentä sorkkaeläimen silmäparia ruohoa mutustaen.

Reitti on hyvin merkattu kyltein ja punaisin salmiakkikuvioin lyhyen matkan välein, joten uuden retkeilijänkään ei tarvitse murehtia eksyvänsä. Saavun Selkämeren kansallispuistoon. Mesiangervojen tuoksu ja heinäsirkkojen sirinä rantakaislikossa tuovat mieleen lapsuuden kesät, jolloin kirmasi niityllä pelkäämättä punkkeja. Metsä on koskematonta ja ilma raikasta. Koskemattomia ovat myös osa infotauluista, jotka ovat osaltaan jo lahonneet. Niitä voisi päivittää, mutta onneksi pitkospuut ovat vielä hyvässä kunnossa. Muutaman metrin päästä kuulen ryskettä metsästä. Ei erota puitten joukosta liikettä. Se saattoi hyvinkin olla metsäkauris, joita liikkuu Meri-Porin alueella paljon.

Leveäkari

Lähestyessäni Riitsarkaa pikatien äänet alkavat kaikua lähistöltä. Toisaalta Valtatien 2:n läheisyys mahdollistaa vaelluksen aloittamisen useammasta paikkaa, kuten Leveäkarista, Huhtalasta tai Yyterin lomakylästä. Reitti kulkee hetken matkaa hiekkatiellä, kunnes jatkuu tiheään lehtometsään. Mättäillä kasvaa valtavia mustikoita, joita tekisi mieli jäädä popsimaan. Matkaseurakseni saan pääni ympärillä lentävän paarman, jolla on tosin kovin tylsät jutut. Surr surr ja pörr pörr. Onneksi pian ötökkä päättää lähteä matkoihinsa.

Päästessäni Huhtalan tornille huomaan sisiliskoja, jotka ovat tulleet pitkospuille köllöttelemään auringossa. Lämmin ilma väreilee komeiden rantaniittyjen yllä. Parinsadan metrin päässä näkyy jo Langouran lintualava, jolle on täysin esteetön kulku. Löytyypä kansallispuiston alueelta vielä vessakin. Lavalla lintubongari kiikaroi lahdelle ja Huhtalanraitilla pari lenkkeilijää hölkkää vastaan. Alue on tärkeä virkistyskohde ja kauniina päivänä ihmiset tulevat ulos nauttimaan sen mahdollisuuksista.

Sannannokka, Yyterin lietteet

Lietteet ovat yksi Yyterinniemen hienoimmista paikoista sekä yksi suosikkipaikoistani varsinkin kesäaikaan. Hento tuulenvire puhaltaa saaden kaislikon kahisemaan. Kaislojen seasta kuuluu pari lyhyttä kirkasta vihellystä ja editseni sihahtaa ruskea pieni lintu. En ehdi yksilöä tunnistaa, mutta kyseessä voi olla viiksitimali, joka pesii harvalukuisena länsirannikolla. Tämän piilottelevan pullean pikkulinnun olen kerran tänä kesänä päässyt läheltä näkemään.

Sannannokan tornissa on lähes aina lintuharrastajia, sillä lietteiden lajikirjo on valtaisa. Kiikareilla erotan ainakin merihanhia, laulujoutsenia ja muutamia kahlaajia kuten meriharakan. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että täällä ja kaikilla muillakin Meri-Porin vesistöillä harmaahaikaran näkee lähes sataprosenttisen varmasti. Vesi on matalalla ja rantahiekasta kaivelevat lokit ja varikset syötävää. Keli alkaa olla jo aika kuuma ja lietteiden asukkaat ovat päivälevolla varjoisemmissa paikoissa.

Hathuru

Rantapuista raikaa laulukonsertti. Kerttuset visertävät kilpaa kulkiessani ohitse pitkospuita. Isosannalta löytyy vielä kaksi lintulavaa merelle ja yksi torni metsikköön päin. Ihan jokaisessa en tänään viitsi pistäytyä. Reitti kulkee Hathurun vehreiden tervaleppälehtojen poikki. Tälle matkalle mahtuukin useita erilaisia metsiä ja biotooppeja.

Munakarinsäikkä

Meri tuoksuu nenään jo vahvasti. Pitkospuut loppuvat, maa alkaa muuttua hiekaksi ja lehdot kuiviksi kankaiksi. Olen saapunut Yyteriin. Munakarinsäikältä aukeavat komeat näkymät hiekkadyyneille ja Selkämeren horisonttiin. En jatka tällä kertaa santojen lenkille, sillä en halua reikäisiin saappaisiini hiekkaa ja pitkissä housuissani on hieman lämmin. Jatkan Yyterin metsiin kohti Santakaria, jonne on puoli kilometriä sinisin salmiakkikuvioin merkattua hiihtoreittiä. Päästyäni paikalle träkkeri näyttää yhdeksää kilometriä ja kahta tuntia. Kävelen Mäntyniemen lenkkiä pitkin ohitse Havennonniitun takaisin pikatielle, jota pitkin palaan Leveäkarin parkkipaikalle. Loppujenlopuksi matkaa luontoretkelleni kertyi seitsemäntoista kilometriä.