Kesäkuu 2017

Sata siivekästä ja kukkasta

Kun 24. toukokuuta astelin huojentuneena ulos historian ryhmätentistä, kesti tovin tajuta, että ”tässähän se ensimmäinen vuoteni yliopistossa sitten olikin – ainutlaatuinen fuksivuosi”. Ravintola Petronellassa kävimme toivottamassa ryhmäläisillemme aurinkoista kesää. Porukka olisi koossa taas runsaan kolmen kuukauden kuluttua.

Kasvit tunnistetaan, kerätään, puhdistetaan, kuivataan, prässätään, kirjoitetaan tietolappu ja lopuksi laminoidaan.

Automatkalla Oulun linja-autoasemalle aurinko paistoi iloisille kesälomalaisille ja mielessä vilisivät fuksivuoden tapahtumat, joista voisi kirjoittaa vaikka kirjan; Muutto yli 700 kilometrin päähän, upeat uudet ystävät, ihmeellinen Lapin luonto sekä tiivis, mutta mielenkiintoinen ja palkitseva opiskelu. Nautimme vielä jäätelöt kesäisessä kelissä ennen kuin kaverini heitti minut bussiin kohti kotikaupunkiani Poria.

Kesälomani alkoi, mutta opiskeluni jatkuivat kesäopintojen parissa. Avoimen yliopiston tarjottimelta keräsin itselleni opintojaksoja kolmentoista pinnan verran. Ainakin luokanopettajille oli tarjolla monta tutkintoon kuuluvaa kurssia ja valitsin kesälle mm. kolmannen vuoden lomaketutkimuksen kurssin pois alta. Kannattaa ehdottomasti hyödyntää kesäopintoja, jos on vain siihen mahdollisuus. Lomani alkoi siis näyttöpäätteen edessä pänttäämisellä, mutta ennen näitä kesäkursseja minun tuli kuitenkin suorittaa kansanopistossa metsästäjäntutkinto. Ja hyvinhän se meni.

Yyterin lietteet ovat yksi Suomen parhaista lintupaikoista.

Lintuharrastusjärjestö BirdLife Suomi haastoi kaikki suomalaiset itsenäisyyden juhlavuonna bongaamaan 100 lintulajia. Kampanja vei minut mukanaan huhtikuussa ja kesälomalla päästessäni plakkarissa oli jo kuusikymmentäkaksi lajia ja kesäkuun jälkeen kahdeksankymmentäkahdeksan. Sadan linnun lisäksi minun oli nyt kerättävä sata kasvia. Suosittelen lämpimästi mielenkiintoista ja opettavaista klassikkokurssia LAER0825 Lajintuntemus, jonka voi suorittaa digiherbaariona tai perinteisesti keräämällä. Suosittelen myös kokeilemaan perinteistä menetelmää, sillä laminoiduista kasveista tulee todella hienoja ja niitä on hieno näyttää oppilaille opetuksessa. Eikä ole oikeasti kallistakaan! Itselläni on kohta niska kipeä, kun pitäisi luonnossa kulkiessa pystyä katselemaan samaan aikaan maahan sekä taivaalle.

Lopputulos on upea.

Sitä luulisi, että juhannuksena mökille saavuttaessa ensimmäisenä mielessä olisi jokin muu kuin into päästä kirmaten etsimään uusia kukkasia kasvioon. Ennen sitä piti kuitenkin perinteitä kunnioittaen laskea katiska. Perinteitä kunnioittaen sieltä ei tänäkään vuonna tullut yhtikäs mitään. Kaikista tärkein asia juhannuksena on kuitenkin se vanha rätisevä radio. Sen napsautettuaan päälle jää vain istumaan ikkunan eteen tuijottamaan joelle. Saunanraikkaana kuunnellessaan Arja Korisevaa, Janne Tulkkia tai säätiedotusta merenkulkijoille sitä tuntee olonsa tyyneksi kuin ääretön aava.