Porispere 2017 kuvina

Miitri Aaltosen täydentämänä Kotiteollisuus kykeni livenä tarjoilemaan hyvän kattauksen biisejä. Perjantaina kuultiin vähemmän kuultuja vanhoja hittejä mm. Minä olen.

Testamentin Alex Skolnick sooloilemassa. On sydäntälämmittävää, kun suuri yhdysvaltalainen orkesteri ottaa pienen Kirjurinluodon haltuunsa yhtään yleisöään väheksymättä.

Perjantain päättävä Apulanta sai koko yleisön mukaan laulamaan. Yhteislauluna kuultiin yllättäen myös White Stipesin Seven Nation Army, joka raikui kuin Isomäen hallissa ikään.

Jumankauta Dinko! Kyl tääki ny piti maar nährä!

Napalm Death, eli tuttavien kesen Nappis oli viikonlopun Energia-lavan ykkönen. Bändi puhuu suvaitsevaisuudesta ja vauhdikkaassa mosh pitissä hevarit ovat toisilleen kohteliaita.

Haloo Helsinki! ja pyrot Kirjurin myöhäisillassa.

Remu & Hurriganes @ Kirvatsin Jytä 2.8.2017

Rock'n'roll!

Piti katsoa kahdesti kun huomasin Satakunnan kansan kannessa mainoksen. Elävä suomalaisen rockin legenda Remu toisi orkesterinsa Porin kirjurinluotoon. Tämä oli nähtävä.

Hurriganes on minulle yksi rakkaimmista ensimmäisistä lempiyhtyeistäni. Kuudennella luokalla kun rock vei minut viimeistään kokonaan mennessään, löysin Youtubesta Get onin, Roadrunnerin ja muut klassikot. Oleesani seiskalla elokuviin tuli yhtyeestä kertova leffa Ganes, joka siivitti fanituksen uudelle tasolle. Isän vinyylejä tuli kuunneltua aika ajoin ja nytkin pitää vähän levysoittimella fiilistellä musiikkia, jota en koskaan uskonut kuulevani livenä.    

Jytäkansan keski-ikä on useaa kymmentä omaa ikääni korkeampi. Eturiviin pääsee hyvin, vaikka keikkaan on vain kymmenen minuuttia aikaa. Kävijöitä varten on päälavan eteen tuotu monta riviä penkkejä. Kokoonpano astelee lavalle aplodien saattelemana ja alkaa veivata Roadrunnerin alkutahteja. Revittelyn aikana rumpuihin kapuaa itse Remu Aaltonen, jonka yleisö ottaa lämpimästi vastaan. Intro venyy vähän pitkäksi, kun Remulla kestää hetken päästä biisiin mukaan. Tämä ei haittaa ja meno yltyy. Remu antaa biisin aikana ohjeita bänditovereilleen, jotta soundi saadaan sopivaksi. Kappaleen lopussa Remun ensimmäiset sanat mikrofoniin ovat: - Miksaaja herää! Missä kaiku?! Ja tästähän festarikansa syttyy. Rock-veteraanilla on asenne kohdallaan.

Leikittelin kuvanmuokkauksella

Bändi tiputtelee klassikoita tasaiseen tahtiin toinen toisensa perään, joiden välissä ei kuulla löpinöitä. Ehdimme kuulla siis hyvän kattauksen Hurriganesin tuotantoa; It Ain't What You Do, Bourbon Street, My Only One sekä monta muuta. Loppuun tietysti soitetaan Get on, joka lähtee hitaasti käyntiin loppua kohden villisti kiihtyen. Kitaralla taituroi Antti Rautajoki kuin Albert Järvinen konsanaan ja lopussa kitaristi intoutuu vielä huikeaan revittelyyn. Kitarassa ja taustalaulussa komppaa tarkasti Nipa Niilola, bassossa Jaska Ylä-Rautio ja rumpuja takoo Popedastakin tuttu Arska Rautajoki.

Helmi-kissa haluaa ulos

Konsertti oli upea kokemus. Siinä on jotain haiketa symboliikkaa, kun keikan jälkeen huonosti kepin kanssa kulkeva rock-legenda kävelee talutettuna verhojen taakse. Remu kiittää, vilkaisee hymyillen yleisöön ja poistuu. Katsojat jäävät hurraamaan, mutta Hurriganesin miehet palaavat lavalle enää vain purkamaan kamojaan.

Kotiin pyöräillessäni taivas aukeaa ja vettä ropisee niskaan. Onneksi pilvet odottivat sen verran, että keikan aikana katsojat pysyivät kuivina. Kaapin perältä kaivettu reikäinen bändipaita kastuu elokuun illassa, kun päässä soi aito rock’n’roll.

Meri-Pori osa 1 - Lietteiden reitti, Selkämeren kansallispuisto

Preivii-Yyteri –retkeilyreitti tarjoaa kulkijalleen kansallispuiston kauniita maisemia, runsaan lintulajiston ja upeita hiekkadyynejä.  

Olen paljasjalkainen meri-porilainen ja kollannut läpi tienoon kaikki polut ja tiet jalkaisin, fillarilla, mopolla sekä autolla. Tämä juttusarja kertoo Yyterinniemen kohteista, joihin haluan innostaa niin läheltä kuin kaukaa tulevia retkeilemään, seikkailemaan ja nauttimaan luonnosta

Luontoreitti on merkattu punaisin ja hiihtoreitti sinisin salmiakkikuvioin.

27.7.2017

Kello ei ole vielä kymmentäkään kun sotken Tunturillani Leveäkarin p-paikalle. Aamupäivän aurinko paistaa kirkkaasti ja elohopea kapuaa kahdenkymmenen paremmalle puolelle. En ole varsinaisesti läkähdyttävien hellekelien ylin ystävä, mutta saa sitä vähän paistellakin.  Retki on mukava aloittaa kauniissa säässä.

Ja yhtä nopeasti kuin retki alkoi saa se myös uuden käänteen. Parkkipaikalta löytyy kyltti ”Leveäkarin lintutornin portaikkoa uusitaan. Torni on suljettu”.  Tämä hieman potuttaa, sillä Leveäkarin tornista avautuvat reitin korkeimmat ja parhaat näkymät jäävät tällä kertaa näkemättä. Toisaalta on hieno juttu, että paikkoja huolletaan ja ylläpidetään.

Tunturi on luotettava menopeli

Reitti alkaa Preiviikinlahden rannalta suurten rantaniittyjen reunalta, joiden takaa pilkottaa meri. Niityllä laiduntaa ylämaankarjaa, mutta nyt sarvipäät ovat jossain kauempana. Viime kerralla tästä kulkiessani minua toljotti parisenkymmentä sorkkaeläimen silmäparia ruohoa mutustaen.

Reitti on hyvin merkattu kyltein ja punaisin salmiakkikuvioin lyhyen matkan välein, joten uuden retkeilijänkään ei tarvitse murehtia eksyvänsä. Saavun Selkämeren kansallispuistoon. Mesiangervojen tuoksu ja heinäsirkkojen sirinä rantakaislikossa tuovat mieleen lapsuuden kesät, jolloin kirmasi niityllä pelkäämättä punkkeja. Metsä on koskematonta ja ilma raikasta. Koskemattomia ovat myös osa infotauluista, jotka ovat osaltaan jo lahonneet. Niitä voisi päivittää, mutta onneksi pitkospuut ovat vielä hyvässä kunnossa. Muutaman metrin päästä kuulen ryskettä metsästä. Ei erota puitten joukosta liikettä. Se saattoi hyvinkin olla metsäkauris, joita liikkuu Meri-Porin alueella paljon.

Leveäkari

Lähestyessäni Riitsarkaa pikatien äänet alkavat kaikua lähistöltä. Toisaalta Valtatien 2:n läheisyys mahdollistaa vaelluksen aloittamisen useammasta paikkaa, kuten Leveäkarista, Huhtalasta tai Yyterin lomakylästä. Reitti kulkee hetken matkaa hiekkatiellä, kunnes jatkuu tiheään lehtometsään. Mättäillä kasvaa valtavia mustikoita, joita tekisi mieli jäädä popsimaan. Matkaseurakseni saan pääni ympärillä lentävän paarman, jolla on tosin kovin tylsät jutut. Surr surr ja pörr pörr. Onneksi pian ötökkä päättää lähteä matkoihinsa.

Päästessäni Huhtalan tornille huomaan sisiliskoja, jotka ovat tulleet pitkospuille köllöttelemään auringossa. Lämmin ilma väreilee komeiden rantaniittyjen yllä. Parinsadan metrin päässä näkyy jo Langouran lintualava, jolle on täysin esteetön kulku. Löytyypä kansallispuiston alueelta vielä vessakin. Lavalla lintubongari kiikaroi lahdelle ja Huhtalanraitilla pari lenkkeilijää hölkkää vastaan. Alue on tärkeä virkistyskohde ja kauniina päivänä ihmiset tulevat ulos nauttimaan sen mahdollisuuksista.

Sannannokka, Yyterin lietteet

Lietteet ovat yksi Yyterinniemen hienoimmista paikoista sekä yksi suosikkipaikoistani varsinkin kesäaikaan. Hento tuulenvire puhaltaa saaden kaislikon kahisemaan. Kaislojen seasta kuuluu pari lyhyttä kirkasta vihellystä ja editseni sihahtaa ruskea pieni lintu. En ehdi yksilöä tunnistaa, mutta kyseessä voi olla viiksitimali, joka pesii harvalukuisena länsirannikolla. Tämän piilottelevan pullean pikkulinnun olen kerran tänä kesänä päässyt läheltä näkemään.

Sannannokan tornissa on lähes aina lintuharrastajia, sillä lietteiden lajikirjo on valtaisa. Kiikareilla erotan ainakin merihanhia, laulujoutsenia ja muutamia kahlaajia kuten meriharakan. Omakohtaisella kokemuksella voin sanoa, että täällä ja kaikilla muillakin Meri-Porin vesistöillä harmaahaikaran näkee lähes sataprosenttisen varmasti. Vesi on matalalla ja rantahiekasta kaivelevat lokit ja varikset syötävää. Keli alkaa olla jo aika kuuma ja lietteiden asukkaat ovat päivälevolla varjoisemmissa paikoissa.

Hathuru

Rantapuista raikaa laulukonsertti. Kerttuset visertävät kilpaa kulkiessani ohitse pitkospuita. Isosannalta löytyy vielä kaksi lintulavaa merelle ja yksi torni metsikköön päin. Ihan jokaisessa en tänään viitsi pistäytyä.  Reitti kulkee Hathurun vehreiden tervaleppälehtojen poikki. Tälle matkalle mahtuukin useita erilaisia metsiä ja biotooppeja. 

Munakarinsäikkä

Meri tuoksuu nenään jo vahvasti. Pitkospuut loppuvat, maa alkaa muuttua hiekaksi ja lehdot kuiviksi kankaiksi. Olen saapunut Yyteriin. Munakarinsäikältä aukeavat komeat näkymät hiekkadyyneille ja Selkämeren horisonttiin. En jatka tällä kertaa santojen lenkille, sillä en halua reikäisiin saappaisiini hiekkaa ja pitkissä housuissani on hieman lämmin. Jatkan Yyterin metsiin kohti Santakaria, jonne on puoli kilometriä sinisin salmiakkikuvioin merkattua hiihtoreittiä. Päästyäni paikalle träkkeri näyttää yhdeksää kilometriä ja kahta tuntia. Kävelen Mäntyniemen lenkkiä pitkin ohitse Havennonniitun takaisin pikatielle, jota pitkin palaan Leveäkarin parkkipaikalle. Loppujenlopuksi matkaa luontoretkelleni kertyi seitsemäntoista kilometriä.

Mäntyniemi

 

Yyterin metsää

Linkkejä:

Preivii-Yyteri retkeilyreitin kartta Yyterin_retkeilyreitit.pdf

https://www.pori.fi/ymparistovirasto/luonto/yyterinluontoreitit.html

Yyteri-Levo latukartta.pdf

http://www.pori.fi/vapaa-aika/liikuntapaikat/ladut/hiihtoladut.html